Kirjallisuus on monella tavalla yhteiskunnallinen
alue. Kirjallisuuden yhteiskunnallisuutta ja kirjallisuuden kuvaamia
yhteiskuntia voisi lähestyä monesta eri näkökulmasta. Kirjoituksessani lähestyn
näitä kysymyksiä muistamisen näkökulmasta.
Muistamista voidaan pitää yhtenä
keskeisenä, jollei keskeisimpänä, tapana muodostaa merkityksiä. Muistaminen ja
muisti ovat myös kautta aikain kiehtoneet erilaisia tarinankertojia,
taiteilijoita ja suuressa määrin myös tutkijoita. Nykypäivänä muisti onkin
ajankohtainen ja laajasti eri tieteenaloja yhdistävä tutkimusalue, kuten
esimerkiksi viime vuonna julkaistu artikkelikokoelma Memory in the
Twenty-First Century (toim. Sebastian Groes 2016) osoittaa. Teos kerää
yhteen uusia kriittisiä avauksia niin taiteilijoilta kuin humanistisilta
aloilta, psykologiasta ja neurotieteistäkin.
Tässä yhteydessä haluan pohtia
kirjallisuuden ja muistamisen suhdetta ja havainnollistaa, millainen
tutkimuskohde muistaminen on kirjallisuustieteen näkökulmasta. Lähestyn myös
kysymystä siitä, miten kirjallisuudessa esitetty muistaminen kytkeytyy yksilön
ja yhteiskunnan väliseen suhteeseen.
Taustalla
on artikkeliväitöskirjani, jossa tutkin muistamista menneisyyden kokemisen ja
muistelun näkökulmasta tarkastelemalla esimerkiksi erilaisia muistelun metaforia
Bo Carpelanin proosatuotannossa. Tekstianalyyttinen tutkimusmetodini yhdistelee
narratologiaa, metaforateorioita ja temaattista analyysia.
Bo Carpelanin proosateoksista koostuvassa aineistossani tulee esille, kuinka kulttuurisesti muotoutuneet muistikäsitykset tematisoituvat kirjallisuudessa. Voidaan ensinnäkin ajatella kirjallisuuden toimivan ikään kuin muistamisen ja yhteiskunnassa ilmenevien muistikäsitysten peilinä. Yllä oleva kuva ilmentää antiikin puhujien käyttämää tilallista muistitekniikkaa. Myös länsimaisessa kirjallisuudessa on aina nykypäivään saakka elänyt jo antiikin Kreikassa syntynyt arkistometaforan traditio, jossa muistia kuvataan varastona, kirjastona, palatsina tai muuna säilövänä tilana. Esimerkiksi Carpelanin romaanissa Blad ur höstens arkiv (2011, suom. Lehtiä syksyn arkistosta) ajatus metaforisesta muistiarkistosta näkyy jo teoksen otsikossa. Arkistolla viitataan metaforan avulla päähenkilön muistiin, muistojen varastoon, jota hän elämänsä syksyssä selaa ja uudelleen järjestää.
Kirjallisuuden
ja kulttuurisbiologisen ilmiön, kuten muistamisen, suhdetta ei kuitenkaan voi
pelkistää pelkkään peilaamisen tai heijastamisen funktioon. Jens Brockmeier
(2015) tuokin arkistometaforaa ja narratiivista muistikäsitystä käsittelevässä
teoksessaan esille kaunokirjallisuuden arvon eräänlaisena laboratoriona. Kirjallisuus
voidaan käsittää, kuvittelun alustana, jonka puitteissa tehdyt ekskursiot
ihmismielen toimintaan ovat inspiroineet tieteellistä tutkimusta.
Kaunokirjallisen
tutkimusaineistoni analyysissa näkyvät myös fiktion ja taiteen mahdollisuudet
kuvantaa muistia. Kirjallisuus tarjoaa muistin kaltaiselle vaikeasti
hahmotettavalle ilmiölle konkreettisen hahmon esimerkiksi arkistometaforan tai
kertomuksen mallin avulla. Kohdeteoksissani muistaminen esitetään esimerkiksi
päiväkirjametaforan avulla. Yhtäältä kyse on muistoja kirjankansien ja paperin
raameihin säilövästä rakenteesta, toisaalta samalla subjektiivisen prosessin
kautta muotoutuvasta kertomuksesta.
Kirjoittaminen toimii myös henkilöhahmon
reflektoinnin ja muistamisen välineenä. Yhtä lailla voidaan kuitenkin ajatella,
että kirjallisuus yleisemmällä tasolla toimii näiden fiktion sisäisten
henkilöiden lisäksi myös meidän, kirjallisuuden lukijoiden, muistelun
välineenä. Kirjallisuus luo muistelun maaperää kierrättämällä kulttuurista
ainesta, punoutumalla historian kulkuihin ja käsittelemällä inhimillisen
kokemisen ja identiteetin kysymyksiä.
Aineistossani yhteiskunta hahmottuu
enimmäkseen yksilön suhteena ympäristöön ja kulttuuriin. Kohdeteosteni
fiktiivisissä maailmoissa yksilöt muistelevat, uppoutuvat kokemaan muistojaan
uudelleen ja reflektoivat niiden suhdetta nykyhetkeen, yhteiskuntaan ja heitä
ympäröivään historiaan. Romaanien Blad ur höstens arkiv, Berg (2005,
suom. Kesän varjot), Benjamins bok (1997, suom. Benjamin)
ja Urwind (1993, Alkutuuli) minäkertojien muistiarkistoihin
suuntautuva muistelun prosessi kuvaa myös yksilön kokemusta asettumisesta
yhteiskunnan reunoille ikään kuin ulkopuoliseksi tarkkailijaksi. Toisaalta
voidaan ajatella sisäänpäin kääntymisen korostavan henkilökohtaisen
identiteettiprosessin tärkeyttä. Muistoihin kääntyminen on osa jokaisen
autobiografista prosessia, sitä kuka olemme. Kun yksilö löytää vastaukset omaa
itseään koskeviin kysymyksiin, voi hän myös löytää paikkansa yhteisössä.
Osoitan
tutkimuksessani, että kliseisinäkin pidetyt metaforiset mallit, kuten
arkistometafora, voivat kirjallisuudessa yhä edelleen muuntua joustavasti
kuvaamaan yksilön muistamisen prosesseja. Fiktiossa konkreettisen tilan raamit
eivät pidättele, vaan katot voivat aueta, lattiat pettää ja seinät antaa
periksi ilmentäen yksilön subjektiivista kokemusta.
Myös oheinen kuva on
hyvä esimerkki siitä, millaisia keinoja taiteella ylipäätään on
ilmaisuvoimaisesti hyödyntää kuluneina pidettyjä kielen ja ajattelun malleja.
Kyseessä on Memory Palace –näyttelyn (2013)
osana Lontoossa nähty taideteos, joka on rakennettu taiteilijan roskiin
heittämistä muistoista puristetuista elementeistä. Teos herättää katsojassaan
kriittisiä kysymyksiä siitä, mikä merkitys muistoilla on. Mistä meidän aikamme
muistojen palatsit rakentuvat? Muistaminen on henkilökohtaista reflektointia.
Toisaalta se on myös suuressa määrin yhteiskunnallinen ja kulttuurinen kysymys:
Mikä on muistamisen arvoista? Mitä muistoja jätämme jälkeemme?
Teksti
on koostettu 1.12.2017 Tampereen yliopiston Viestintätieteiden tiedekunnan
Väitöskirjatutkijoiden päivässä pitämästäni esitelmästä. Tapahtuman esitelmät
ottivat kantaa seuraavaan kysymykseen: Mistä puhumme, kun puhumme
yhteiskunnasta?
Kuvalähteet:
Camillo, Giulio
1550, L'idea del Theatro: http://bourbakisme.blogspot.fi/2011/05/mp-memory-palace-giulio-camillo-lidea.html.
Luettu 30.11.2017
Kessel,
Erik 2013, Memory Palace -näyttely, Lontoo:
https://www.huffingtonpost.com/2013/06/20/memory-palace-exhibition-renders-dystopian-world-with-trash-towers_n_3472189.html.
Päivitetty 21.6.2013.